Viljakäärme Bombo voi hyvin ja kasvaa kohinalla. Viimeksi nahka vaihtui joulukuussa ja silloin oli pituutta 56 cm. Seuraava nahanvaihto on tulossa piakkoin. Eillen Bombo ei suostunut syömään. Käärmeet paastoavat usein ennen nahan vaihtoa. Sulo on tottuneesti seuraamassa ruokintaa josko pääsisi osingoille.
Ihana kevätauringon paiste houkuttelee jäälle koirien kanssa. Useampana päivänä on ollut ahventa ruokapöydässä. Itse en ole pilkille ruvennut, koska minulla Anni huolehtii kalapuolen 
Yksi kevään merkki on kanalassa ruton tavoin leviävä hautomakuume. Ompa tuo emäntäänkin levinnyt. Kanalassa asustelee tällä hetkellä tammikuun lopussa kuoriutunutta nuorisoa, mutta lisää on tulossa maaliskuun lopussa. Tilailin postitse siitosmuniá. Tulossa on (toivottavasti) light brahmaa ja chabon tipuja sekä risteytyskanoja vihreistä munista.
Tällä hetkellä on menossa 3 hautomaprojektia:
Octagon 20 Advance täysautomaattinen hautomakone
Hautomakone styrox from CCCP
Silkkikana Kultatähti
Luulen että paras kouriutumisporentti tulee silkkikanan alta.
Pakkasten paukkuessa tammikuussa ja flunssan kourissa vietin lomaviikkoni jostain kumman syystä ihan vaan sisätiloissa. Koirilla tämä tiesi myös paljon neljänseinän sisällä pysymistä. -30 astetta alkaa tuntua aika pian tassuissa. Kerran Tino ja Sulo saivat yskän juoksenneltuaan kovilla pakkasilla, joten olen tullut sen suhteen varovaiseksi.
Nyt on hyvät kelit juoksuttaa koiria. Selma ja Anni tykkäävät leikkiä keskenään takaa-ajo leikkejä pihalla.
Helmikuu ja lisääntynyt päivänvalo näkyy kanalassa. Jouduin tuomaan sisälle kaksi silkkikanaa ( molemmat Saara on ristinyt Väisäseksi) tipujen kanssa sillä hirvitti jos lämpötila ei kanalassa pysykkään paukkupakkasilla vakiona ja tiput saavat kylmää. Syntyi neljä valkoista silkkiä, yksi musta ja yksi silkki-kääpiökochin risteytys.
Munia tulee ihan mukavasti. Kuvassa ylärivissä jättikochinin munia painoa n. 60g, keskirivissä silkkikanan munia paino n. 45 g ja alarivissä chabon munia paino n. 30g.
Viiriäisetkin munivat kohtuudella, koirilla taitaa olla melkein joka aterialla munia. Sulo söi myös kerran vapaaksi päässeen siniviiriäisen. Sulo onkin päässyt ajoittain herkuttelemaan luomu-aterioilla kun lintuja on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Selma ei syö jos linnussa on vähääkään höyheniä, silloin kannetaan ja noudetaan! Itse olen myös tehnyt viiriästä, tosin kermakastikkeessa ja ihan alusta asti. Raimolta ja lapsilta jäi syömättä.
Iina corgi oli syönyt yhtenä päivänä 32 japaninviiriäisenmunaa ja 12 siniviiriäisen munaa. Munat olivat menossa hautomakoneeseen mutta toisin kävi. Voitte kuvitella millaiset hajuhaitat tästä aiheutui. Heikoimmat oksentelivat ja Iina nukkui yönsä kylpyhuoneessa.
Surullista oli kun tammikuussa mantikseni kuoli 
Olihan sillä jo rukoilijasirkaksi ikää, eli taisi vanhuuteen kuolla. Harras toiveeni oli että se olisi “balsamoitu” kirjahyllyyn muistoksi. Raimo sai tehtäväksi lakata sen. Kun kerroin toiveestani, niin ei se paljoa Raimoa hetkauttanut. Hän on tainnut tottua kaikenlaiseen omituiseen minun kanssani. Jouduin tosin itse asettelemaan mantiksen jalat toivottuun asentoon ennen lakkausta. Valitettavasti lakkaus epäonnistui joten joudun kesällä tilaamaan orkkideasirkkoja lisää…
Loppukesän ja syksyn aikana kerkesi tapahtua kaikenlaista. Sulo ja Selma tekivät riemukkaan 3 tunnin retken keskenänsä puikkokosken soilla. Riemuissaan eivät olleet ne ihmispoloiset jotka eivät ymmärtänet että tämä majakka ja perävaunu yhdistelmä oli lähtenyt matkaan tarkoituksenaan viettää tuo kolmituntinen metsässä ja palata sitten lähtöpaikalle juuri ennen pimeän tuloa. Olen ihan varma että tämän retken pääorganisoija oli Sulo, Selmahan nyt on niin kiltti tyttönen että isipappaa seurataan jos käsky käy.
Selma kävi Ruotsissa Raimon kanssa, tilanteita oli ja kokemusta tuli. Kuuloakin oli tällä kertaa pakattu hieman mukaan, viime vuonnahan se jäi matkasta tyystin pois.
Syyskuun puolivälissä matkasimme Karigasniemelle päätarkoituksena käydä riekko metsällä. Matkalla oli myös “virallinen” puoli jonka seurauksena tähän taloon posti tulee nyt samalla sukunimellä.. Viikko oli oikein antoisa… seura ja maisemat mahtavia. Harmi vaan ettei riekkoja nähty, sopuleita kyllä senkin edestä. Selma kunnostautui sopulikoirana. Alkuun se toi nitsimiään pikkujyrsijöitä Raimolle oikein mallikkaasti, mutta kun huomasi ettei isäntä ollut innostunut tuodusta saaliista herkutteli niillä itse.
Kuvasta löytyy oikein ärhäkkä sopuli
Selma ja sopulin luovutus
Koirat ovat Selmaa lukuunottamatta olleet terveitä. Sellulla oli lievä kohdunlimakalvon tulehdus johon lekuri määräsi antibiootit. Seuraavan kerran hoitomuotona onkin sitten leikkausveitsi. Toinen saikku tuli kun Selma haihtui pihapiiristä. Koirat olivat pihalla irti ja sen verran että kävin postilaatikolla tyttönen oli ottanut hatkat. Lopulta täytyi etsintään ottaa avuksi auto ja sieltä isolta tieltähän se Selma löytyi. Tiesin tasan tarkaan että nyt on koira löytynyt kun edellä ajava auto teki äkkijarrutuksen, sen keulan edestä pölähti penkkaan seisoja joka jatkoi onneksi matkaa metsään omin jaloin. Ilmeisemmin auto ei osunut Selmaan koska kuski ei pysähtynyt. Pitkällisen huutelun jälkeen Selma uskaltautui tulemaan metsästä autoon. Kotona tutkittiin ja reissun tuloksena oli haljennut antura. Ja kotoa poistumisen syynä oli tietenkin metsäjänis!
Lisäilen joululoman aikana uusia kuvia viljakäärme Bomban ja orkkideasirkan Kukan sivuille. Kukan ruokavalioon saamme onneksi kohta täydennystä kun pilkkitoukat ovat saatavilla. Lisäyksiä tulossa myös jyrsijöihin.
Hiljennymme joulun viettoon koko perheen voimin. Kanat ja vuodet saivat kauralyhteet. Kanoille tarjoilin myös porkkanalaatikkoa joka ensi järkytyksen jälkeen teki kauppansa. Viiriäiset saivat hirssitankoja, jyrsijät herkkuja ja koirille on omat possunkorvat paketissa iltaa varten. Alpi kissaa täytyy edelleenkin lepytellä, sillä se on vielä hyvin vihainen ja syystä. Lapset olivat pukeneet sille pienen koiran kulkuspannan ja viitan. Raivostunut kissa löytyikin sitten pesukoneen takaa ja antoi huutia kaikille sitä ihmetelemään tulleille. Alpille kypsensin lohta, mutta ainakaan vielä ei ole tehnyt kauppaansa.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012!!
Toivottaa Karhutien poppoo
Kesän on jo ehtoo puolella ja nyt vasta saan aikaiseksi päivitellä kuulumisia, vaikka aikonut olen moneen kertaan. Esittely sivulle olen päivittänyt tämän hetkisen kokoonpanomme
Sulo kävi kesäkuussa kuvattavana. Keväällä oli jonkinnäköistä ontumista joka ei liittynyt rasitukseen tai lepoon. Hierojalla käytiin säännöllisesti kun epäilin lihaspuolen juttuja. Hierojan suosituksesta olkapäät kuvattiin, koska Sulo reagoi vasemman olkapään kohdalla. Olkapäistä otetuista kuvista ei löytynyt oireita selittävää. Mutta vasemmasta kyynärpäästä löytyi artroosia , oikea oli ok.
Ei taida olla sattumaa että vaiva löytyi jalasta jonka Sulo satutti KAER-kokeessa hypätessään ojan yli. Taustalla voi olla olkapään lihasvamma, jonka takia jalkaan on tullut virheellinen liikerata ja nivel on päässyt kulumaan. Niin, että fiksut koiranomistajat hoidattaisivat lihasvammat jo sinä vuonna kun ne tapahtuu!!! En taida lukeutua tähän koiranomistajien joukkoon… Tapaturmaa pidin ohimenevänä lihasrevähdyksenä, kun se meni nopeasti ohi, mutta eipä näköjään ollutkaan.
Mutta Sulo ei oireile (onneksi) ja entiseentapaan neljä jalkaa ilmassa odottaa ruoka-aikana sapuskaa
Eläinlääkäri aloitti Cartrophen kuurin. Sulo sai ensimmäisen piikin heti kuvauspöydällä. Mukaan saimme myös jotain Hill´s:n nivelrikkoisten ruokaa. Ruokasäkkiä kotona tutkiessani, sen sisällys ei kyllä tehnyt vaikutusta. Ensimmäinen ainesosa: VILJA. Ei kiitos, koirani on lihansyöjä.
Cartrophen piikki teki Sulon todella pahoinvoivaksi seuraavana päivänä. Lääkkeen valmisteyhteenvetoa tutkiessani tulin siihen tulokseen että riskit lääkkeen käytölle olisivat isommat kuin siitä saatava hyöty. Siis koska Sulo ei ontunut tai kyynärpään artroosi ei näyttänyt vaivaavan mitenkään, keskeytin lääkityksen. Eri asia jos koiralla olisi ollut selvästi kipuja tai liikkumisvaikeuksia, olisin voinut harkita lääkitystä sen riskeitä (verenvuototaipumus, anafylaktiset reaktiot, alopesia, trombosytopenia, aldosteronin erityksen estyminen, pahoinvointi, hengenahdistus) huolimatta. Suunkautta otettavat “nivelaineet” ovat tässä tapauksessa turvallisempia.
Kesäkuussa kävimme mannermaisten kanakoirien erikoisnäyttelyssä ja Raimo osallistui ammuntakilpailuihin. Tänä vuonna ampumakilpailun kiertopalkinto ei tullut takaisin kotiin. Raimo oli yleisten 7. Eipähän ole ensivuonna suorituspaineita 
. Reissu oli mukava, ihana oli nähdä muita spinoneita ja tavata spinoneihmisiä.
Vuohet ( lähinnä Tyllerö) on karkaillut melkeimpä päivittäin. Siihen alkaa näköjään jo tottua. Näinhän se on että vuoheton on huoleton… Joskus Tyllerön on löytynyt koirien puoleltakin.
Entäs tämä meidän suursnautseri Anni? Anni osaa kiivetä 2m koiraverkon yli suitsait. Olipa kerran mennyt vuohien puolelle, ja silloin tuli pataan niin että lätty lätisi. Tyllerö maksoi kalavelkoja. Anni nimittäin ärsyttää sitä verkon läpi minkä kerkiää. Anni pääsi pälkähästä kiipeämällä vuohitarhasta pois.
Tätä kirjoittaessani pakkaan Sulolle ja Selmalle “kerhoreppuja”. Huomenna alkaa sorsanmetsästys ja Raimo on menossa Rahajärvelle. Minulla on valitettavasti työesteitä.
Sulokin saa lähteä kokeneempana Selmalle apuriksi. Sulon on tarkoitus olla “kevyemmällä käytöllä” mutta pahoin pelkään että se itse ei ole sitä mieltä
Noora sai tunnustuksena ansiokkaasta partiotoiminnasta Järvi-Suomen Partoilaisten Rautaisen merkin. Kylläpä oli äiteellä ylpeä olo. Meni jo ihan liikutuksen puolelle…
Sulo on muutamana kertana ontunut toista etujalkaa. Se ei ole ollut säännöllistä, vaan esiintynyt hyvin yllättäen. Joskus levon jälkeen toisena kertana taas rasituksen jälkeen. Ja pääsääntöisesti ei onnu ollenkaan. Vein Sulikan hierojalle koska ensimmäisenä minulle tuli mieleen lihaspuolen häiriöt. Suli ei ollut hieronnasta moksiskaan, hajusta päätellen rentoutui niin hyvin kuin vaan pystyi
Vasemmasta pakarasta löytyi lihaskireyttä, ja vasemman olkapään kohdalla Sulo selvästi reagoi. Varmuudella ei tiedä onko kyse lihas- vai luustoperäisestä vaivasta. Mutta suunnttelimme niin, että jos seuraavalla hierontakerralla vaiva on samalainen hierojan näppituntumalla, suuntaamme seuraavaksi lääkärille kuviin. Toivon todella että kyseessä olisi lihaspuolen vaivat. Sulo ei valitettavasti osaa säästellä itseään. Tarhassakin otetaan vauhtia ja jarrutetaan hieman ennen verkkoa niin että tassut vinkuu.
Ikävämpää tapahtui kun rakas Tauno-viiriäisemme karkasi ja jäi sille tielleen
Aikaisemmin ovat karanneet viiriäiset löytyneet Selman seisonnalta ( tai suusta) mutta Taunon karkaus iltana oli sen verran hässäkkää ettei heti päästy etsimään ja Tanea ei enää meidän tontilta löytynyt. Nyt minulla ei ole viiriäiskukkoa kiroilemassa. Uutta verta on onneksi kasvamassa.
Saanen esitellä Annin, ikä 4 kk. Virallisemmin Tanning Virago rotu: suursnautseri.
Tämä risuparta on jo muutaman kerran karannut tarhasta. Kiivennyt ja hivuttautunut vuohenmentävästä aukosta. Kaikki tehdään 100 lasissa ja ilopissaa riittää. Ihana vekara.
Silkkitiput jatkavat kasvamista kanalassa. Yksi kääpiökochin tipu menetettiin tapaturman vuoksi, mutta yksi joka näyttäisi kanalta on kasvamassa hyvää vauhtia. Silkkikana pariskunta Turpo ja Toffee hoitavat poikasiaan yhdessä. Olen silmät ymmyrkäisinä seurannut KUKON osallistumista hoitotyöhön. Kunnes eräänä iltana tarkastuskäynnillä oli vastassa seuraava näky:
Todellakin, Turpo lämmittää jo isoiksi kasvaneita poikasiaan. Toffee äiti oli yksin nukkumassa orrella. :O
Jättikochinit Lempi ja Lyyli sitävastoin hautovat yhdessä fasaaninmunia. Pakko oli niille laittaa joitain alle. Lyylin aiempi haudonta epäonnistui ja Lempi aloitti hautomisen uudelleen…
Fasaanien mukaan kevät on tullut. Kuvassa Mauno-fasaani. Kovasti on kasvanut ja komistunut. Törähtelee jo jonkun verran. Lähistöllä on vapaana fasaaneja, saa nähdä “eksyvätkö” meidän pihaan asti soitimelle.
Tipuja kuoriutui 10 silkkikanaa ja 2 kääpiökochinia. Kuusi tipua asustaa sisätiloissa ja niitä lellutellaan oikein urakalla. Loput tipuista ovat “Tiukkapipo-Toffee” silkkikanan huomissa. Niistä ei taida tulla yhtä kesyjä… jostain syystä ihmisen antama sylihoito ei ole Toffee-äidin mieleen.
Selma ja Sulo tykkäävät pidentyneistä päivistä ja jäällä juoksemisesta.
Alla pakolliset posetuskuvat:
Ikävämpää oli, että kaksi perheemme gerbiiliä kuoli.
R.I.P. Täplä ja Prinsessa.
Lempi jättikochin on ollut jo kohta kahden viikon ajan työllistettynä yh-äitinä neljälle ilmajokisen maatiaiskanan tipulle. Lempi ja tiput asuivat meillä hetken aikaa kovien pakkasten vuoksi varulta sisätiloissa. Onneksi ilmat lauhtuivat ja Lempi tipuineen pääsi kanalaan. Tämä tomera äiti nimittäin oli sitä mieltä, että hänen velvollisuutensa on kierrättää lapsiaan joka paikassa ja vuorasi pesää mm. lasten sukilla.
Hautomakuume näkyy leviävän ruton tavoin. Alla olevassa kuvassa Toffee-silkkikana hautoo yhtä ainutta munaa. Jättikochin Lyyli oli yhtenä päivä linnoittautunut munintapesään ja juttelee jo tuleville tipuilleen vaikkei alla ole yhtään ainoaa munaa Eli 3/5 kanasta poissa munantuotannosta. Kaupan muniin on valitetavasti pitänyt ajoittain turvautua. Haudontakone rullittaa ja pitäisi olla silkkiä ja kääpiökochinia tulossa, saan ne sopivasti “istutettua” hautomahullujen alle.
Vappu-kuttuni on osoittautunut neitsytlypsäjäksi. Ruoka-aikoina harjoitellaan lypsämistä. Totuttelua vaatii kummaltakin osapuolelta. Ompa sitten kätevää jos maito lopuu, niin ei tarvitse omaa pihaa kauemmaksi poistua!
Osallistuin viime viikonloppuna koirien lihashuollon kurssille KAO:lla. Jouduin poistumaan sieltä etuajassa koska Iina laittoi toistuvasti autosta varashälyttimen päälle. Oli todella antoisa ja monipuolinen kurssi.
Alla vielä kuva yhdestä sauvasirkastamme. Takana Saaran käsi. Yksi sauviksistamme jouduttiin litsimään, ilmeisesti jokin vaiva sillä oli koska se roikkui kaksikerroin menneenä katossa ja oli aivan löysä. Toivomme nyt vaan ettei kyseessä ollut mitään tarttuvaa. Nämähän eivät ole pitkäikäisiä, joten voihan se elämän ehtoopuolikin tulla pian.
Lempi työn touhussa
Viiriäisiä kuoriutui marraskuussa 2010 7 kpl, joista kanalassa asustaa 2 kukkoa ja 4 kanaa. Yksi yliviriili Tauno-kukko asuu Nooran huoneessa pianon päällä. Tauno toimii herätyskellona, ahkera kiroilu alkaa siinä klo 4-5 aikoihin. Kesyyntynyt on kovasti.
