Vanhanpiian.com

Loppukesän ja syksyn aikana kerkesi tapahtua kaikenlaista. Sulo ja Selma tekivät riemukkaan 3 tunnin retken keskenänsä puikkokosken soilla. Riemuissaan eivät olleet ne ihmispoloiset jotka eivät ymmärtänet että tämä majakka ja perävaunu yhdistelmä oli lähtenyt matkaan tarkoituksenaan viettää tuo kolmituntinen metsässä ja palata sitten lähtöpaikalle juuri ennen pimeän tuloa.  Olen ihan varma että tämän retken pääorganisoija oli Sulo, Selmahan nyt on niin kiltti tyttönen että isipappaa seurataan jos käsky käy.

Selma kävi Ruotsissa Raimon kanssa, tilanteita oli ja kokemusta tuli.  Kuuloakin oli tällä kertaa pakattu hieman mukaan, viime vuonnahan se jäi matkasta tyystin pois.

Syyskuun puolivälissä matkasimme Karigasniemelle  päätarkoituksena käydä riekko metsällä. Matkalla oli myös “virallinen” puoli jonka seurauksena tähän taloon posti tulee nyt samalla sukunimellä.. Viikko oli oikein antoisa… seura ja maisemat mahtavia. Harmi vaan ettei riekkoja nähty, sopuleita kyllä senkin  edestä.  Selma kunnostautui sopulikoirana. Alkuun se toi nitsimiään pikkujyrsijöitä Raimolle oikein mallikkaasti, mutta kun huomasi ettei isäntä ollut innostunut tuodusta saaliista herkutteli niillä itse.

 Kuvasta löytyy oikein ärhäkkä sopuli

Selma ja sopulin luovutus

Koirat ovat Selmaa lukuunottamatta olleet terveitä. Sellulla oli lievä kohdunlimakalvon tulehdus johon lekuri määräsi antibiootit. Seuraavan kerran hoitomuotona onkin sitten leikkausveitsi. Toinen saikku tuli kun Selma haihtui pihapiiristä. Koirat olivat pihalla irti ja sen verran että kävin postilaatikolla tyttönen oli ottanut hatkat.  Lopulta täytyi etsintään ottaa avuksi auto ja sieltä isolta tieltähän se Selma löytyi. Tiesin tasan tarkaan että nyt on koira löytynyt kun edellä ajava auto teki äkkijarrutuksen, sen keulan edestä pölähti penkkaan seisoja joka jatkoi onneksi matkaa metsään omin jaloin. Ilmeisemmin auto ei osunut Selmaan koska kuski ei pysähtynyt. Pitkällisen huutelun jälkeen Selma uskaltautui tulemaan metsästä autoon. Kotona tutkittiin ja reissun tuloksena oli haljennut antura. Ja kotoa poistumisen syynä oli tietenkin metsäjänis!

Lisäilen joululoman aikana uusia kuvia viljakäärme Bomban ja orkkideasirkan Kukan sivuille.  Kukan ruokavalioon saamme onneksi kohta täydennystä kun pilkkitoukat ovat saatavilla.  Lisäyksiä tulossa myös jyrsijöihin.

Hiljennymme joulun viettoon koko perheen voimin. Kanat ja vuodet saivat kauralyhteet. Kanoille tarjoilin myös porkkanalaatikkoa joka ensi järkytyksen jälkeen teki kauppansa. Viiriäiset saivat hirssitankoja, jyrsijät herkkuja  ja koirille on omat possunkorvat paketissa iltaa varten.  Alpi kissaa täytyy edelleenkin lepytellä, sillä se on vielä hyvin vihainen ja syystä. Lapset olivat pukeneet sille pienen koiran kulkuspannan ja viitan.  Raivostunut kissa löytyikin sitten pesukoneen  takaa ja antoi huutia kaikille sitä ihmetelemään tulleille. Alpille kypsensin lohta, mutta ainakaan vielä ei ole tehnyt kauppaansa.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012!!

Toivottaa Karhutien poppoo

Kesän on jo ehtoo puolella ja nyt vasta saan aikaiseksi päivitellä kuulumisia, vaikka aikonut olen moneen kertaan. Esittely sivulle olen päivittänyt tämän hetkisen kokoonpanomme  

Sulo kävi kesäkuussa kuvattavana.  Keväällä oli jonkinnäköistä ontumista joka ei liittynyt rasitukseen tai lepoon. Hierojalla käytiin säännöllisesti kun epäilin lihaspuolen juttuja. Hierojan suosituksesta olkapäät kuvattiin, koska Sulo reagoi vasemman olkapään kohdalla. Olkapäistä otetuista kuvista  ei löytynyt oireita selittävää. Mutta vasemmasta kyynärpäästä löytyi artroosia  , oikea oli ok.

Ei taida olla sattumaa että vaiva löytyi jalasta jonka Sulo satutti KAER-kokeessa hypätessään ojan yli.  Taustalla voi olla olkapään lihasvamma, jonka takia jalkaan on tullut virheellinen liikerata ja nivel on päässyt kulumaan. Niin, että fiksut koiranomistajat hoidattaisivat lihasvammat jo sinä vuonna kun ne tapahtuu!!! En taida lukeutua tähän koiranomistajien joukkoon… Tapaturmaa pidin ohimenevänä lihasrevähdyksenä, kun se meni nopeasti ohi, mutta eipä näköjään ollutkaan.
Mutta Sulo ei oireile (onneksi) ja entiseentapaan neljä jalkaa ilmassa odottaa ruoka-aikana sapuskaa 

Eläinlääkäri aloitti Cartrophen kuurin. Sulo sai ensimmäisen piikin heti kuvauspöydällä.  Mukaan saimme myös jotain Hill´s:n nivelrikkoisten ruokaa. Ruokasäkkiä kotona tutkiessani, sen sisällys ei kyllä tehnyt vaikutusta. Ensimmäinen ainesosa: VILJA.  Ei kiitos, koirani on lihansyöjä.

Cartrophen piikki teki Sulon todella pahoinvoivaksi seuraavana päivänä.  Lääkkeen valmisteyhteenvetoa tutkiessani tulin siihen tulokseen että riskit lääkkeen käytölle olisivat isommat kuin siitä saatava hyöty.  Siis koska Sulo ei ontunut tai kyynärpään artroosi ei näyttänyt vaivaavan mitenkään, keskeytin lääkityksen. Eri asia jos koiralla olisi ollut selvästi kipuja tai liikkumisvaikeuksia, olisin voinut harkita lääkitystä sen riskeitä (verenvuototaipumus, anafylaktiset reaktiot, alopesia, trombosytopenia, aldosteronin erityksen estyminen, pahoinvointi, hengenahdistus) huolimatta.  Suunkautta otettavat “nivelaineet” ovat tässä tapauksessa turvallisempia.

Kesäkuussa kävimme mannermaisten kanakoirien erikoisnäyttelyssä ja Raimo osallistui ammuntakilpailuihin. Tänä vuonna ampumakilpailun kiertopalkinto ei tullut takaisin kotiin. Raimo oli yleisten  7. Eipähän ole ensivuonna suorituspaineita  . Reissu oli mukava, ihana oli nähdä muita spinoneita ja tavata spinoneihmisiä. 

Vuohet ( lähinnä Tyllerö) on karkaillut melkeimpä päivittäin. Siihen alkaa näköjään jo tottua.  Näinhän se on että vuoheton on huoleton… Joskus Tyllerön on löytynyt koirien puoleltakin.

Entäs tämä meidän suursnautseri Anni? Anni osaa kiivetä 2m koiraverkon yli suitsait. Olipa kerran mennyt vuohien puolelle, ja silloin tuli pataan niin että lätty lätisi. Tyllerö maksoi kalavelkoja. Anni nimittäin ärsyttää sitä verkon läpi minkä kerkiää. Anni pääsi pälkähästä kiipeämällä vuohitarhasta pois.

Tätä kirjoittaessani pakkaan Sulolle ja Selmalle “kerhoreppuja”. Huomenna alkaa sorsanmetsästys ja Raimo on menossa Rahajärvelle. Minulla on valitettavasti työesteitä.
Sulokin saa lähteä kokeneempana Selmalle apuriksi. Sulon on tarkoitus olla “kevyemmällä käytöllä” mutta pahoin pelkään että se itse ei ole sitä mieltä

Noora sai tunnustuksena ansiokkaasta partiotoiminnasta Järvi-Suomen Partoilaisten Rautaisen merkin. Kylläpä oli äiteellä ylpeä olo. Meni jo ihan liikutuksen puolelle…

Sulo on muutamana kertana ontunut toista etujalkaa. Se ei ole ollut säännöllistä, vaan esiintynyt hyvin yllättäen.  Joskus levon jälkeen toisena kertana taas rasituksen jälkeen.  Ja pääsääntöisesti ei onnu ollenkaan. Vein Sulikan hierojalle koska ensimmäisenä minulle tuli mieleen lihaspuolen häiriöt. Suli ei ollut hieronnasta moksiskaan, hajusta päätellen rentoutui niin hyvin kuin vaan pystyi 

Vasemmasta pakarasta löytyi lihaskireyttä, ja vasemman olkapään kohdalla Sulo selvästi reagoi. Varmuudella ei tiedä onko kyse lihas- vai luustoperäisestä vaivasta. Mutta suunnttelimme niin, että jos seuraavalla hierontakerralla vaiva on samalainen hierojan näppituntumalla, suuntaamme seuraavaksi lääkärille kuviin.  Toivon todella että kyseessä olisi lihaspuolen vaivat. Sulo ei valitettavasti osaa säästellä itseään. Tarhassakin otetaan vauhtia ja jarrutetaan hieman ennen verkkoa niin että tassut vinkuu. 

Ikävämpää tapahtui kun rakas Tauno-viiriäisemme karkasi ja jäi sille tielleen 
Aikaisemmin ovat karanneet viiriäiset löytyneet Selman seisonnalta ( tai suusta) mutta Taunon karkaus iltana oli sen verran hässäkkää ettei heti päästy etsimään ja Tanea ei enää meidän tontilta löytynyt. Nyt minulla ei ole viiriäiskukkoa kiroilemassa. Uutta verta on onneksi kasvamassa.

Saanen esitellä Annin, ikä 4 kk. Virallisemmin  Tanning Virago rotu: suursnautseri.

Tämä risuparta on jo muutaman kerran karannut tarhasta. Kiivennyt ja hivuttautunut vuohenmentävästä aukosta. Kaikki tehdään 100 lasissa ja ilopissaa riittää. Ihana vekara.

Silkkitiput jatkavat kasvamista kanalassa. Yksi kääpiökochin tipu menetettiin tapaturman vuoksi, mutta yksi joka näyttäisi kanalta on kasvamassa hyvää vauhtia. Silkkikana pariskunta Turpo ja Toffee hoitavat poikasiaan yhdessä. Olen silmät ymmyrkäisinä seurannut KUKON osallistumista hoitotyöhön. Kunnes eräänä iltana tarkastuskäynnillä oli vastassa seuraava näky:

Todellakin, Turpo lämmittää jo isoiksi kasvaneita poikasiaan. Toffee äiti oli yksin nukkumassa orrella. :O

Jättikochinit Lempi ja Lyyli sitävastoin hautovat yhdessä fasaaninmunia. Pakko oli niille laittaa joitain alle. Lyylin aiempi haudonta epäonnistui ja Lempi aloitti hautomisen uudelleen…

Fasaanien mukaan kevät on tullut. Kuvassa Mauno-fasaani. Kovasti on kasvanut ja komistunut. Törähtelee jo jonkun verran. Lähistöllä on vapaana fasaaneja, saa nähdä “eksyvätkö” meidän pihaan asti soitimelle.

Tipuja kuoriutui 10 silkkikanaa ja 2 kääpiökochinia. Kuusi tipua asustaa sisätiloissa ja niitä lellutellaan oikein urakalla. Loput tipuista ovat “Tiukkapipo-Toffee” silkkikanan huomissa. Niistä ei taida tulla yhtä kesyjä… jostain syystä ihmisen antama sylihoito ei ole Toffee-äidin mieleen.

Selma ja Sulo tykkäävät pidentyneistä päivistä ja jäällä juoksemisesta.

Alla pakolliset posetuskuvat:

Ikävämpää oli, että kaksi perheemme gerbiiliä kuoli.
R.I.P. Täplä ja Prinsessa.

Lempi jättikochin on ollut jo kohta kahden viikon ajan työllistettynä yh-äitinä neljälle ilmajokisen maatiaiskanan tipulle.  Lempi ja tiput asuivat meillä hetken aikaa kovien pakkasten vuoksi varulta sisätiloissa.  Onneksi ilmat lauhtuivat ja Lempi tipuineen pääsi kanalaan. Tämä tomera äiti nimittäin oli sitä mieltä, että hänen velvollisuutensa on kierrättää lapsiaan joka paikassa ja vuorasi pesää mm. lasten sukilla. 

Hautomakuume näkyy leviävän ruton tavoin. Alla olevassa kuvassa Toffee-silkkikana hautoo yhtä ainutta munaa. Jättikochin Lyyli oli yhtenä päivä linnoittautunut munintapesään ja juttelee jo tuleville tipuilleen vaikkei alla ole yhtään ainoaa munaa    Eli 3/5 kanasta poissa munantuotannosta. Kaupan muniin on valitetavasti pitänyt ajoittain turvautua.  Haudontakone rullittaa ja pitäisi olla silkkiä ja kääpiökochinia tulossa, saan ne sopivasti “istutettua” hautomahullujen alle.

Vappu-kuttuni on osoittautunut neitsytlypsäjäksi.  Ruoka-aikoina harjoitellaan lypsämistä. Totuttelua vaatii kummaltakin osapuolelta. Ompa sitten kätevää jos maito lopuu, niin ei tarvitse omaa pihaa kauemmaksi poistua!

Osallistuin viime viikonloppuna koirien lihashuollon kurssille KAO:lla.  Jouduin poistumaan sieltä etuajassa koska Iina laittoi toistuvasti autosta varashälyttimen päälle.  Oli todella antoisa ja monipuolinen kurssi. 

Alla vielä kuva yhdestä sauvasirkastamme. Takana Saaran  käsi. Yksi sauviksistamme jouduttiin litsimään, ilmeisesti jokin vaiva sillä oli koska se roikkui kaksikerroin menneenä katossa ja oli aivan löysä. Toivomme nyt vaan ettei kyseessä ollut mitään tarttuvaa.  Nämähän eivät ole pitkäikäisiä, joten voihan se elämän ehtoopuolikin tulla pian.

Lempi työn touhussa

Viiriäisiä kuoriutui marraskuussa 2010 7 kpl, joista kanalassa asustaa 2 kukkoa ja 4 kanaa. Yksi yliviriili Tauno-kukko asuu Nooran huoneessa pianon päällä.  Tauno toimii herätyskellona, ahkera kiroilu alkaa siinä klo 4-5 aikoihin. Kesyyntynyt on kovasti. 

Haaveissa olisi Taunolle saada oma haaremi erisukuisista kanoista. Tauno on myös auttanut kouluttamaan talon seisovia nelijalkaisia sisätiloissa. Kätevää näin pakkassäällä 

Iina vieraili perinteisissä tamminäyttelyissä saaden sinisen nauha, mutta koska näyttelysäännöt ovat muuttuneet tarkoitti se EH:ta johon olen tyytyväinen olosuhteisiin nähden. Elopaino oli tällä kertaa kohdallaan, mutta Iina esiintyi aika jäykästi. Se oli ilmeisesti hieman kipsissä.  Vasta pallohallin ulkopuolella Iina päästi sisäisen riiviönsä valloilleen roikkumalla hihassa. Koska kotiintuomisia (sinistä nauhaa lukuunottamatta) ei kehästä ollut, halusivat lapset ostaa Iinalle oman ruusukkeen.    Ruusukkeessa lukee PRINCESS

Sulolle löytyi myös ruuske, Veera valitsi sellaisen jossa luki KULMAKUNNAN KAUHU. Ihmettelin valintaa, mutta kuulin että Suloa pelätään sen ison ja karvaisen ulkomuodon vuoksi. Sulo otti kunniarvon vastaan häntä heiluen, mitempä muutenkaan.

Joka kerran olen tainnut aloittaa sanoin ” on taas pitkä aika vierähtänyt viime päivityksistä..” Mutta empä aloita tällä kertaa vaikka se niin totta onkin. 

Viime vuosi oli melkoista matalalentoa. Näin jälkeen vain voin ihmetellä kuinka kaikesta on selvitty.  Opiskelut sain kunnialla päätökseen ja joulun ajan vietimme ihan kotosalla- tekemättä mitään.  Sulon kanssa aloitettu hiihto- ja juoksuharrastus kuivui valitettavasti kokoon ajanpuutteen vuoksi, mutta tarkoitus on aloittaa uudelleen. Harmi vaan että tänä vuonna ei yleisille laduille ole koirahiihtovuoroa, oli kuulema ollut viimeksi sen verta syviä kraatereita että hankaloitti latujen kunnossapitoa. (..tässä kohtaa korvani punoittavat…)

Jatkan sivujen päivitystä siivekkäiden ja vuohien osalta, koirarintamalla ei taida olla mitään uutta.

Raimo, Selma ja Sulo palasivat alkuviikosta Ruotsin puolelle suuntautuneelta metsästysreissulta.  Sulolla meinasi reissu mennä keturoilleen heti ensimmäisenä päivänä, ilmeisemmin lihasrevähdyksen vuoksi.  Tyttärensä Selma piti melkoista vauhtia yllä, kuulo hävisi jonnekkin. Liekkö Raimo unohtanut pakata sen mukaan??   Jarruja alkoi reissun loppupuolella jo hieman löytyä.

Eihän näin kiltinnäköinen tyttö mene perään, eihän??

Pakko oli koirat pestä reissun jälkeen, sen verran oli reissussa rähjäännytty. Raimonkin toki olisin pessyt, mutta hän oli sen suhteen omatoimisempi.

Vuohet, jos ovat jo harmaita hiuksia aiheuttaneet, niin tällä kertaa melkoista pulssin kohoamista. Viime suununtaina lähdin aamuvuoroon. Talo oli tyhjä, Noora oli partioleirillä ja oli tulossa vasta  iltapäivällä kotiin. Eli vuohet jäivät yksin tarhaan. Erkki-poika oli ilmeisemmin niin aliravitussa tilassa (muistuttaa kylläkin lumipalloa koska on niin lihava) että teki reiän aitaverkkoon ja tulivat siitä sitten Tyllerön kanssa syömään ruohoa aidan toiselta puolelta.  Nooran tullessa kotiin ei vuohia näkynyt. Hän soitti minulle töihin josta olin juuri lähdössä. Empä ole Kajaani- Kontiomäki väliä ajanut pitkään aikaan noin nopeasti. Kerkesin hälyttää jo siskoni Mepan lapsien kanssa etsintäpartioon.  Noora jatkoi etsintöjä ja oli kuulevinaan määintää jostain lähistöltä, hän lähti samantien hakemaan leipää keittöstä jotta saisi vuohet kiinni. Mutta kas kummaa, olivat Tyllerö ja Erkki kipaisseet keittöön ihmettelemään leipäpussin rapinaa Nooran perässä. Kauhulla ajattelen mitä kaikkea lienevät hommailleet vapaana ollessaan. Puhelinsoittoja ei ole reissulaisten tekemisistä ainakaan tähän mennessä tullut…

Iinan kanssa ollaan jatkettu agilityssä jo mölli-jatkoryhmään ja hyvältä näyttää. Tiedä vaikka ensi vuonna osallistuttaisiin jo virallisiin kisoihin.

10.8 alkoi kyyhkysen metsästys ja Sulo sai toimia noutajana. Selma oli pakko jättää kotiin sillä kiima oli parhaimmissa päivissä juuri menossa.  Lintujakin saatiin, kaikki mitä maahan tuli toi Sulo taltteen.

Vuohista meinasi aiheutua hieman harmaita hiuksia. Tyllerö-kilinen oli muutamana päivänä löytynyt vuohiaitauksen väärältä puolelta. Raimo korotti aitaa kohdasta josta oletimme sen menneen yli, epäilyjä oli myös ali menosta mutta 100% varmuutta asiasta ei ollut koska näköhavaintoa karkureissusta ei saatu.

Olipa mukava saada töihin puhelu Villeltä: ” Äiti, Tyllerö on tullut tänne koululle jonkun lenkkeilijän perässä..”  Ilmeisemmin mitään vahinkoa kenellekkään ei ollut Tyllerön reissusta aiheutunut ja mikä onni että mitään esim. auton alle juoksemista ei tapahtunut, koska koululle mentäessä täytyy ylittää ajotie.

Kotona sitten mietimme mitähän sitä nyt tehdään, kun vuohi ei pysy aitauksessa. Päätimme koettaa lavastaa tilanteen jossa Tyllerö näyttäisi mistä sitä oikein karataan. Jätimme Tyllerön yksin vuohiaitaukseen ja menimme Erkki-vuohen kanssa ulkopuolelle. Aikansa määittyään Tyllerö mittaili katsella aitauksen nurkkaa jossa on yhteinen tukipylväs koira-aitauksen kanssa ja otti vauhdit ja  juoksi tukipylvästä pitkin vuohiaitauksen tasolle ja heilautti itsensä siitä aidan päälle ja pungersi yli.

Tapahtuma saatiin videolle, ja lisään sen tänne jahka saan sitä hieman editoitua