Vanhanpiian.com

10.8 alkoi kyyhkysen metsästys ja Sulo sai toimia noutajana. Selma oli pakko jättää kotiin sillä kiima oli parhaimmissa päivissä juuri menossa.  Lintujakin saatiin , kaikki mitä maahan tuli toi Sulo taltteen.

Vuohista meinasi aiheutua hieman harmaita hiuksia. Tyllerö-kilinen oli muutamana päivänä löytynyt vuohiaitauksen väärältä puolelta. Raimo korotti aitaa kohdasta josta oletimme sen menneen yli, epäilyjä oli myös ali menosta mutta 100% varmuutta asiasta ei ollut koska näköhavaintoa karkureissusta ei saatu.

Olipa mukava saada töihin puhelu Villeltä: ” Äiti, Tyllerö on tullut tänne koululle jonkun lenkkeilijän perässä..”  Ilmeisemmin mitään vahinkoa kenellekkään ei ollut Tyllerön reissusta aiheutunut ja mikä onni että mitään esim. auton alle juoksemista ei tapahtunut, koska koululle mentäessä täytyy ylittää ajotie.

Kotona sitten mietimme mitähän sitä nyt tehdään, kun vuohi ei pysy aitauksessa. Päätimme koettaa lavastaa tilanteen jossa Tyllerö näyttäisi mistä sitä oikein karataan. Jätimme Tyllerön yksin vuohiaitaukseen ja menimme Erkki-vuohen kanssa ulkopuolelle. Aikansa määittyään Tyllerö mittaili katsella aitauksen nurkkaa jossa on yhteinen tukipylväs koira-aitauksen kanssa ja otti vauhdit ja  juoksi tukipylvästä pitkin vuohiaitauksen tasolle ja heilautti itsensä siitä aidan päälle ja pungersi yli.

Tapahtuma saatiin videolle, ja lisään sen tänne jahka saan sitä hieman editoitua 

Impi, Lempi ja Lyyli tipuset jatkavat kasvuaan.  Vielä ei 100% varmuutta sukupuolista ole, mutta voi olla että Impistä tulee Ilpo 

Vuohet Erkki ja Tyllerö muuttivat karhutielle 13.7.  Sulo reagoi hyvin rajusti vuohiin ensinäkemällä. Ajattelin jo ettei tästä tule mitään. Mutta kummasti koirat ja vuohet ovat jo leimaantuneet toisiinsa. Vuohien ja koirien aitauksissa yksi seinä on yhteinen. Monesti nukkuvat “porukalla”, vain seinä erottaa koirat vuohista 

Erkki juuri trimmattuna “polkkaturkissa”

Tyllerö-typynen

Tarhat

Koirien tarhaan on paikakunnan perinteiden mukaisesti laitettu “saaliiden” sarvet

Nyt odotellaan Selman juoksun loppua,mikä onni että se tuli ennen metsästyskauden alkua!!

Ensiviikolla on sitten tosipaikat koirilla kyyhkyskauden avajaisissa. Naamiovermeet ostettu, koiria ei tänä vuonna tarvitse naamioida.

Iinan kanssa olen aloittanut RumaRakin agilityn alkeiskurssilla ja kurssi jatkuu edelleen. On aika veikeä agility-tykki kasvamassa

Silkkikukot Turpo ja Urpo sekä jättikochin kanatiput (toivottavasti) Impi, Lempi ja Lyyli muuttivat meille 16.6. Hakumatka ei ollut pitkä vaikka kanat tulivatkin Sotkamon puolelta.  Kanoille omat esittelyt tulossa jahka kunnon  kuvia saadaan.

Turpo-kukko on ottanut tipuset hellään huomaansa. Ainostaan Urpo kukon kanssa oli alussa ongelmia. Se kun meinasi isotella pikku-tipuille ihan urakalla. Urpo asustelee tällä hetkellä omassa yksiössä ja liittyy laumaan kunhan tiput ovat kasvaneet hieman isommiksi.

Koirille kanojen muutto pihapiiriin taisi olla melkoinen piriste.  Tottelevaisuutta koetellaan, mutta se mikei tapa niin vahvistaa!  Selmalla on yhden kerran kuulo heikentynyt pihalla irti ollessaan… Toinen koiria koetteleva tekijä on pihapiirissä pomppivat räklänpoikaset joita on riittänyt. Selma löysi yhden kuolleen (ja mädäntyneen) linnunpoikasen ja toi sen Raimolle. Onneksi ei nielaissut vaikka linnunpoikasen kokoluokka oli luokkaa suupala. Taas yksi hyvä syy miksen anna koirien nuolla kasvoja.

Tätä kirjoittaessani perheen vanhimmat lapset+ Janne ovat partioleirillä ja Saara Maken kanssa mummu-leirillä.  Huomenna onkin sitten menoa ja vilskettä kun lapsivahvuus on taas 6. Toivoa täytyy että ilmat lämpeneväisivät. Tahtoo olla sisätiloissa meno joskus melko vauhdikasta kun sattuu selkänsä hetkeksi kääntämään.

Vein damipyssyni EH-huoltoon, sillä tuntui tarpeellisesta saada siihen tuki. Pyssy potkaisee ihan mukavasti, ja jos käden asento on huono…
Hain pyssyn eillen ompa sitä nyt ihasteltu. Kokeiltu ei vielä ole.  Ei ihan pihamallaa viitsi,  kun lentää dami sen verran pitkälle, että voipi sattua kaikennäköistä.

Sulon kanssa aamupäivä meni lapioidessa murske kuormaa. Sulo oli hommassa aktiivisesti mukana, taisipa saada päähänsä pari kivemurikkaa ja suuhun hiekkaa, muttei näkynyt paljon haittaavan. Todellisuudessa Sulosta oli enemmän haittaa kuin hyötyä… Tarkoitus on aloittaa talviasuttavan kanalan rakentaminen kunnon perusteista.  Varaus kanoista on jo tehty ja kesäloman alkaessa lähdetään pikkuisia hakemaan.  Tarkoitus on asuttaa siivekkäät ensin erilliseen kesätarhaan jossa voivat asustella silläaikaa kun pääkanala valmistuu.  Sulo ja Selma saattavat saada omia tipuja, mutta asia kerrallaan 

Tiiviisti menee tämä ja ensi viikko työn tohimassa. Viimeiset opiskelutehtävät on saatu onneksi palautettua. Ensi viikko huipentuu Kajaanissa järjestettävään ryhmänäyttelyyn jossa olen ensiapuvastaavana. Tämän jälkeen alkaakin sitten 3 viikon ANSAITTU kesäloma.

Erikoisnäyttelyissä tänä kesänä ei meidän koiria nähdä.  Suunnitelmia on jos jonkin moisia, mutta niistä sitten myöhemmin.

Pitkä tovi taas ( jälleen kerran ) on vierähtänyt viime päivityksistä. Tinon poislähtö jätti ison aukon elämään. Mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Toivottavasti Tinon verinäytteistä jotka lähetin Hannes Lohen geenitutkimukseen on jotain hyötyä.  Sieltä tuli nimittäin lisäkysely kun valitsivat näytteitä koirien addisonin tauti-tutkimukseen.

Iinaa ei tähän kiimaan astutettu, vaikka kyselyjä tulikin, sillä kevät on ollut todella kiireinen, tuntuu välillä että mahahaavakin puhkeaa kukkaan 

Koirien kanssa en ole vielä opiskelu kiireiden vuoksi saanut tehtyä  mitään järin erikoista.  Selma tykkää noutaa, ja noutovälineeksi käy paremman puutteessa vaikka lasten puutarhatuoli  Yhtenä päivänä neiti otti lattialle tippuneen CD-levyn suuhunsa näppärästi ja kanniskeli sitä. Eikä tullut naarmun naarmua.

Sain ystävältäni lainaan koirien vetokärryt.  Sulo ei ollut moksiskaan kun ensin roskapussilla testattiin miten kärryjen veto sujuu. Veeran synttärivieraat saivatkin ajelukierroksen.

Uimahommissa käytiin ja Sulo oli oikein topakka, kesken tarpeen teonkin piti lähteä kroolamaan. Aikaisemmin Sulo ei ole istunut järvessä mutta nyt senkin teki pyydetäessä. Tino oli tässä mestari, joskus ei näkynyt kuin kuononpää.

Selma otti muuten ensimäistä kertaa hatkat pihalta jänön perään.  Löytyi onneksi. Harmittaa vieläkin kun en kameraa ottanut mukaan, sillä oli todella nätti näky kun Selma paineli pellolla ilta auringon laskiessa kotia kohti.

Gerbiili lisäystä saatiin maaliskuussa, meille muutti Kamikaze Bear, siamese uros. Totutus Vallun ja Vepen kanssa meneekin sitten  näköjään pidemmän kaavan kautta.  Tulossa mahdollisesti gerba-vauvoja mutta tästä myöhemmin lisään sivuille infoa.

Kovimpa tämä aika kuluu sukkelaan…

Kokeilin ennakkoluulottomasti hiihtämistä valaistulla ladulla  Sulon kanssa ja arvatenkin ensimmäinen kierros päättyi melkoiseen ilmalentoon. On se kumma miten SEEIIIIISSSSS kovaa huudettuna saa koiran vain lisäämään vauhtia. Sen voi sanoa että Sulikka nautti ainakin juoksemisesta estottomasti. Seuraava kiekka mentiinkin sitten….auraamalla. Sattuu muuten reisiin pitemmän päälle  

Selma kävi lonkkakuvissa ja takaisin tulivat D/C ja kyynärät 0/0. Harmittavaa. Tarkoitus on kuitenkin käyttää Sellu ehkä toisissa kuvissa sillä juoksusta johtunut löysyyn vaikutti aika lailla kuviin.  Ja jotain häikkää kuvajaalla oli pitkäsääritipun säärien kanssa…  Mutta pääasia on että Sellu voi hyvin eikä tulos näy ulospäin millään lailla.

Sairastimme koko perhe (loma-aikaa mitempäs muutenkaan) kunnon norot, ihan bikinikuntoon ei päästy. Tarttee saada vielä muutama tartunta ennen kesää…  Raimo tosin ei sairastanut, hällä oli omat “lääkkeet”.

Koiratkin sairastivat pitkästä aikaa todella rajun ripulitaudin. Sulon roiskeita siivoiltiinkin sitten aika korkealta. Selma oli ainoa joka ei sairastunut, semmonen koira kuin omistaja    Onneksi kaikki sairastaneet koirat toipuivat kotihoidolla, mitään lisänesteytyksiä ei tarvittu. Olisi kuulkaa tehnyt mieli ottaa ripulinäytteet ja toimittaa tutkittavaksi….. Aikomus olikin mutta se kiireessä jäi.  (Liittyy siihen että olen aloittanut hygieniahoitajaopinnot OAMK:ssa)

Luulin että se olisi Tinon menoa nyt tämä ripuliepisodi, mutta tästä(kin) ihme kyllä selvittiin. Pari pahempaa voinnin laskua on ollut, kolmatta en toivo tulevan.  Olen tullut nyt valitettavasti sen tosiasian eteen että Tinon kannalta järkevin ratkaisu alkaa pian olla se viimeinen palvelus. Tuntuu ettei tässä asiassa järki ja tunteet käy käsikädessä. Vaikeaa on.

Alla linkki viikon luontoääneen:
Onko se:
a) kiimainen karhu
b) peräpukamien vaivama supikoira
c) sulon painiääni

tallenne02
vast: C

Kummasti pimeällä antaa tarhasta kantautuva örinä ihan muun vaikutelman. Voin hyvin kuvitella että meidän talon kohdalla varsinkin pimeällä  lenkkeilijät tihentää askeltaan…

Näyttelyssä käytiin kolmen koiran voimin.  Sulo sai ERI:n, mistä olin hyvin yllättynyt kun näin paikalla olleet muut tasokkaat urokset.  Olisipa taas kannattanut treenata seisomista hieman enemmän etukäteen, totesin taas ettei tuo esittäminen ole minun lajini.  Silmäillessäni paikalla olleita valko-oransseja uroksia rupesi kovasti surettamaan se, että omalla “blondilla” on kohta toinen jalka haudassa. Uuden vuoden aikoihin meinasi tulla ensimmäinen virallinen addisonin kriisi.  Ruoka-aineallergiat ovat pahentuneet ja paljon muuta…

No, Selma sai EH:n, tuomari kävikin minulle sanomassa arvostelun jälkeen että Selma tarvitsee vielä aikaa ja lihasmassaa. Se kun on vielä kovin kapoinen tyttönen. Arvostelu sisälsi mm. lauseen: virheettömät silmät!

Entäs Iina sitten. Iinaa esitti Tiia, muttei hänkään voinut sille tosiasille mitään että Iinukka on ylipainoinen.   Nyt tuli kirjattua tämäkin sitten ihan koiran näytelyarvosteluun…. Eli H tulla napsati.

Meille muutti joululoman aikaan 2 gerbiilipoikaa Vepe ja Vallu. Koetan päivitellä gerpsujen sivut pikapuoliin.

Huomenna on tarkoitus kokeilla koirahiihtoa med Sulo, kun Paltamonkoiraharrastajien hiihvuoro alkaa. Voipipa olla että jos ei pitkään aikaan kuulu mitään joku luu voi olla allekirjoittaneelta poikki…..tai useampi

Iinalta ja Sulolta otettiin edellisellä viikolla rabies vasta-ainetestit. Eviralta tulikin tulokset, jonka mukaan kummakin vasta-ainepitoisuus on yli 0,5 ky/ml. Eli tämä puoli kunnossa.

Paltamon koiraharrastajat sai kauan kaivatun hiihtovuoron! Aion ennakkoluulottomasti kokeilla Sulon kanssa kyseistä lajia. Vetää se saisi ainakin ylämäet, mutta luulempa että vauhtimme on aika huimaa  
Jotta ei nyt liian positiivissa uutisissa lopetella niin Sulolla oli jokin viiltänyt anturan halki…